Päätös kansakoulun rakentamisesta kirkonkylään tehtiin Keuruun kirkonkylän koulupiiriläisten kokouksessa 23.3.1896. Samaisessa kokouksessa päätettiin, että rakennuksen tulee olla valmiina ennen syyslukukauden alkua w. 1898.
Varoja hankitaan siten, että talolliset tuovat hirret. Muut aineet ja rakennustyö suoritetaan yhteisellä kustannuksella, johon tarkoitukseen käytetään piiriläisten wiinawerorahat ja ruvetaan kokoamaan piiriläisiltä toistaiseksi wiisikymmentä (50) penniä kultakin kunnallisveroäyriltä ja muilta äyrittömiltä kaksikymmentä Wiisi (25) penniä hengeltä. Koulu päätettiin rakentaa Vuoristo nimiselle paikalle. Koulupiirustusten osalta komitea katsoi parhaaksi ehdotusta No 19. teoksesta “Mallipiirustuksia koulurakennuksia warten maalla”, kuitenkin sillä muutoksella että toiselle opettajalle walmistettaisiin huoneisto, jossa on kolme kamaria ja kyökki. Talon urakoi rakennusmestari Abraham August Kalenius. Rakennustyö alkoi kevättalvella ja varsinainen koulutoiminta alkoi syyslukukaudella 1898.
Uuden koulutalon vihkiäiset pidettiin lauantaina 17.9.1898. Juhlassa puhuivat mm. Pastori Schroderus, piiritarkastaja K.Kunelius ja rakennustoimikunnan puheenjohtaja W. Andelin sekä opettaja Roine. Varsinaisia opetushuoneita oli kaksi: toisessa toimivat I ja II luokka, toisessa III IV. Niiden lisäksi oli isompi sali, työhuone, jossa myös juhlat järjestettiin. Opettajia oli kaksi, ja he asuivat kumpikin omassa päässään rakennusta. Ensimmäiset opettajat olivat Ludvig Roine ja Anna Kokkonen. Ensimmäisen maailmansodan aikana kouluhuoneet otettiin Punaisen Ristin sairaalaksi. Myös toinen maailmansota aiheutti runsaasti keskeytyksiä koulutyöhön. Sodan kynnyksellä koulunjohtajan tehtävät otti vastaan Martti Haapamäki. Hän marssi kuitenkin sotaan ja sijaisen tehtävät otti vastaan musiikkimiehenä tunnettu veli, Erkki Haapamäki.
Martti Haapamäki jatkoi sodan jälkeen koulun johtajana. Koulun toiminta alkoi vilkastua samaa tahtia kuin koko kunnan elämänmenokin. Kehityksen valtavan taakan otti harteilleen ja sitä myös erityisen hyvin hoiti koulunjohtaja Martti Haapamäki. Hän paneutui koko sydämestään tehtäväänsä. Tasapuolisuudellaan ja oikeudenmukaisuudellaan Hän vei asiansa voittoon. Hän oli koko toimikautensa ajan koulun johtokunnan ja samoin koululautakunnan sihteeri, sen perustamisesta alkaen.
Oppilasmäärien kasvaessa ja muiden koulujen sulkiessa oviaan myös opettajakunta lisääntyi. Tilanahtauden vuoksi päätettiin rakentaa uusi, arkkitehti Laila Niemiojan suunnittelema koulurakennus samaiseen pihapiiriin. Koulu otettiin käyttöön vuonna 1953. Vanhassa rakennuksessa suoritettiin perusteellinen kunnostus v. 1954, jolloin siihen saatiin keskuslämmitys ja kolmesta luokkahuoneesta tehtiin neljä.Samalla rakennuksen toiseen päähän, yläkertaan tehtiin yksi opettajan asunto lisää. Kirkonkylän koulun oppilasmäärä oli vuonna 1969 yhteensä 495. Kaavalla suojeltua rakennusta saneerattiin ja peruskorjattiin 1980-luvun alussa. Koulu toimi säännöllisessä koulukäytössä aina vuoteen 1998 asti, jolloin sen toiminta koulukiinteistönä lopetettiin. Syynä toiminnan lopetukseen oli sisäilman laatuun liittyneet ongelmat, jotka aiheutuivat pääasiassa rakennuksen alapohjan kosteusvaurioista.
Teksti on suorasti lainattu tai epäsuorasti mukautettu:
Aimo Sakarin teoksesta “Keuruun satavuotias kansakoulu” (Keuruu 1969) Jussi Rainio, Puukoulu, artikkelisarja, Suur-Keuruu 7.9.1990
Kuva Anna-Liisa Honnanen-Aholan arkisto
